Kukista elämäniloa

Rakastan kukkia, niiden muotoa ja värejä. Jaksan ihmetellä miten pieni siemen itäessään tietää millaiseksi sen pitää kasvaa, minkä väriseksi tulla, miltä tuoksua, koska kukkia.

Olen lapsesta asti kulkenut yksin metsissä marjassa. Seurannut luonnon tapahtumia, kasvien maailmaa. Tuntenut vahvaa yhteyttä vuodenaikojen vaihtuessa, varsinkin kevääseen, jolloin kaikki piilossa ollut herää taas eloon. Uusi alku, uusi mahdollisuus. Tietenkin oli lähdettävä opiskelemaan puutarhuriksi. Se tuntui heti omalta, oikealta.

Kukkiin en kyllästy koskaan ja se ilo, minkä voit kukilla välittää toiselle ihmiselle, on ikimuistoista.
Kukat kasvatan itse, sillä toiselta puolelta maapalloa tuodut kukat sotivat arvojani vastaan.

Alla näet esimerkkejä tekemistäni kimpuista.